Yhteystiedot

Psykoterapiapalvelut
Ulla Ollila

Asemakatu 25 G 43
94100 KEMI
ja
Rautatienkatu 6 A 2
90100 Oulu

P (+358) 050 5921763

ulla.ollila@co.inet.fi
www.ullaollila.fi

Rakkauden kerjäläiset

Keskiviikko 3.8.2011 klo 1:29 - Ulla Ollila

Rakkauden kerjäläiset

 

Saksalaisen lastenpsykiatri  Michael  Winterhoff:in  haastattelu  Helsingin sanomissa  (31.07.-11)   innoitti minua pohtimaan rakkauden kerjäläisyyttä.  Kerjäläisestä assosioituu mieleen surkea  olemus, ojentuva  käsi ja anova ilme. Hän on vailla jotain elintärkeää:  ruokaa, vaatteita, rahaa.  Kerjäläisellä on kurja olla, hän tuntee itsensä osattomaksi, kyvyttömäksi muuttaa tilannettaan, hän on muiden ihmisten almujen varassa. 

Rakkauden kerjäläinen  on vailla rakkautta, jota ei ole aikoinaan, varhaisvuosinaan,  saanut riittävästi läheisiltään.  Tai  hän on jäänyt varhaisen, narsistisen,  rakkauden vangiksi, mikä puolestaan  sitoo  vain haluamaan rakkautta, ei antamaan sitä  muille.  Rakkaus ei ole sisäistynyt  ja kehittynyt osaksi minuutta, vaan se koetaan  minuuden ulkopuolella olevaksi.  Joksikin  sellaiseksi, joka on saavutettavissa vain  toiselta annettuna. Rakkauden kerjäläiseltä puuttuu  itserakkaus, joka on terveen  itsetunnon ja itseluottamuksen perusta.  Sanonnat  ” vain  rakastamalla itseään, voi rakastaa muita” ja ” rakasta lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi”  kuvaavat hyvin  rakastamisen kaksijakoisuutta.

Winterhoff:in  haastattelun mukaan   vanhemman oma  rakkauden nälkä saa hänet  kerjäämään, eli tekemään kaikkensa, saadakseen  lapseltaan vastarakkautta.   Winterhoff   kuvaa  kärjistäen kuinka vanhemmat käyttävät lapsiaan  emotionaalisesti hyväkseen omassa rakkauden nälässään. Suorasukaista,  mutta kovin  toden kuuloista psykoterapeutin ja vanhemman korvin kuultuna.   Kuinka monen  ihmisen elämässä tällaista kehityshistoriallista  nälkää on jäljellä aikuisuudessa?  Moni joutuu selvittelemään suhdetta vanhempiinsa vielä  keski-ikäisenä ja vanhempanakin.

Kehittyäkseen psyykkisesti ja sosiaalisesti  lapsi tarvitsee sekä rakkautta antavaa vanhempaa että  turvalliset rajat asettavaa auktoriteettivanhempaa. Vain näin lapsi oppii  ihmisenä olemisen erilaisia puolia ja taitoja.  Empatiakyky, itsetunto, omatunto kehittyvät  vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa, joka on omassa kehityksessään  saavuttanut näitä  kykyjä ja joka  suhteessa lapseen toimii   taitojensa ohjaamana.  Kyse on mallista,  oppimisesta ja sisäistämisestä.  Kun lapsi tietää rajansa hänelle tulee turvallinen olo. Turvallinen olo on keskeinen persoonallisuutta  kantava  ja lujittava rakenne. Turvallisuuden päälle ja limittäin sen kanssa muodostuvat  muut tärkeät  aikuisen persoonallisuuden rakenteet esim. kyky rakastaa, kyky olla sekä vapaa että vastuullinen,  kyky odottaa, kyky ponnistella haluamansa tavoitteen eteen.

Rakastumisessa varhaisen  rakkauden tarve herää ja tulee hyvässä tapauksessa vastaanotetuksi.  Mutta mitä sitten, kun  rakkauden kuherruskuukausi on  auttamattomasti ohi.   Onko rakkauden tunteella mahdollisuus kehittyä  ja muuttua, arkipäiväistyäkin?  Lapsen syntyminen parisuhteeseen voi joskus toimia vanhemman  oman varhaisen rakkaudennälän   tyydyttäjänä.  Tarkoitan tässä, myös M. Winterhoff:in  kuvaamaa,   jumiutunutta rakkaussuhdetta lapsen ja vanhemman välillä, jossa lapsi lunastaa olemassaolonsa  olemalla  vain rakastettava vanhempansa silmissä.  Vanhempi ei kiellä eikä komenna, ei ole hankala, vaan  pyrkii säilyttämään illuusion kaiken antavan rakkauden ilmapiiristä. Lapsen  luontainen kiukku ja aggressio ohitetaan tai  pyritään selittämään olosuhteista tai muista ihmisistä johtuvaksi. Tällaisessa vuorovaikutussuhteessa kasvaessaan lapsi jää helposti  kiinni  varhaislapsuuden fantasiaan,  jossa hän  kokee vanhempien toimet ja aikomukset hänestä itsestään  riippuvaisina.  Fantasia voi elää melko huomaamattomana lapsen ja nuoren mielessä ja vielä aikuisuudessakin, kunnes  tulee jokin pieneltä tuntuva vastoinkäyminen  työssä,  opiskelussa, ihmissuhteissa tai muilla elämän aloilla ja  kehittymätön persoonallisuuden osa romahtaa.  Silloin ollaan kysymyksen äärellä: Mikä meni vikaan kun, kaikki tuntui olevan niin hyvin?

Rakkaudella on monet kasvot.  Rakkauden nimissä voidaan tehdä  paljon  hyvää  ja pahaa.   Onko  jokainen meistä jossain elämäntilanteessa rakkauden kerjäläinen?  Kun rakastettu hylkää, kun  vaikea sairaus yllättää, kun menettää jotain tärkeää?  Silloin  tarvitaan sitä toiselta saatavaa rakkautta, ymmärrystä ja huolenpitoa. Eniten rakkautta taitaa kuitenkin koetella  arkinen elämä,  velvollisuuksien ja ei niin kivojen juttujen hoitaminen. Rakkauden kerjääminen ei silloin auta.  Enemmänkin auttaa  muistijälki siitä, että on  joskus saanut riittävästi rakkautta, jota voi nyt  käyttää  ja kehittää itsen ja toisten hyvinvoinnista huolehtimiseen.

1 kommentti . Avainsanat: rakkaus, rakkauden kerjäläiset, kasvatus, minuuden kehitys, narsismi